Yks pakina

Niin tää on sitten pakina. Mietin aika kauan, että onko ok julkaista tämä, enkä vieläkään ole varma. Julkaisin silti.

-

Valkoisen miehen taakka

Inhottaako kaamos, oravanpyörä ja samat synkeät naamat kahvihuoneessa? Meillä on sinulle ratkaisu!

OJENNA AUTTAVA KÄSI, KANNA TAAKKASI, KASVA IHMISENÄ

Vuosi vapaaehtoistyössä on unohtumaton kokemus, jossa kehittyy:

KIELI, VUOROVAIKUTUSTAIDOT, OMATUNTO JA EMPATIAKYKY

Olemme erikoistuneet Work & Travel matkoihin ja tarjoamme juuri sinulle räätälöidyn kokonaisuuden, joka pyrkii täyttämään jokaisen toiveesi. Loman odotus on puolet lomailoa – tiedät, että kohta pääset auttamaan! Vihaiset sissijoukot ja riutuvat lapset jalkapohjien alla voi kuvitella jo kotona. Kattavasta kehitysmaiden valikoimasta löydät täydellisen kohteen, olitpa sitten vastarakastunut, himotreenaaja tai matkustat pienten lasten kanssa.

Tuttuja suosikkeja ovat mm. Malawi, Sudan ja Somalia, mutta kauden uutuutena suosittelemme lakeuksien ja jokien Ukrainaa.

Lähde matkalle Somalian kuivuuteen 360-videon avulla

Kelpaisiko ilmainen viikko vapaaehtoisena? Osallistu Instagram –kisaamme lataamalla tilillesi kuva teemalla ”Guardian Angel” ja kerro meille miten sinä pelastaisit elämiä. Hashtagaa meidät kuvaasi ja heitä sama haaste vähintään kymmenelle kaverillesi ja olet mukana huikean elämysviikon arvonnassa!

Lähde kylmeneviä ja pimeneviä iltoja pakoon aurinkoiseen paratiisiin! Olemme valikoineet tälle sivulle lämpimiä kriisikohteita mm. Kambodzhan, Afganistanin, Hondurasin ja Kenian.

Vapaaehtoistyö Mekong-joen suistoa myötäilevässä Kambodzhan kuningaskunnassa on kuin aikamatka vuosisatojen taakse. Phnom Penhin kaduilla kukoistaa lapsiprostituutio, eikä malariaa sairastavan löytäminen ole ongelma. Kambodzhan kiehtova historia on kuin elokuvasta, sillä siihen mahtuu käänteitä Vietnamin sodasta kansanmurhaan. Kambodzhassa riittää apua tarvitsevia ja kärsiviä ihmisiä, jotka odottavat malttamattomina saapumistasi!

Jos haluat kokea todellisen seikkailun ja samalla auttaa niitä jotka todella tarvitsevat apuasi valitse Afganistanin islamilainen tasavalta, kaunis sisämaavaltio Aasiasta. Anna Bamiyanin laakson kulttuuriympäristön viekoitella sinut ja tutustu rohkeasti paikalliseen ruokakulttuuriin. Kohde soveltuu todelliselle elämyssurffarille, sillä ulkomaalaisiin kohdistuva kidnappausuhka tuo jännitysmomentin urheimmallekin urholle. Afganistania voi luonnehtia myös todelliseksi shoppailijan paratiisiksi, sillä hintataso on jopa 70% halvempaa kuin Suomessa. Lämpöä kaipaavien kannattaa suunnata Afganistaniin kesäisin, jolloin mannerilmaston lämpö hellii niin kehoa kuin mieltä.

Keskellä Väli-Amerikkaa sijaitseva iloinen banaanivaltio Honduras on kuin vapaaehtoisen piilotettu helmi, joka kätkee sisäänsä sotilasvallan, korruption, suuret tuloerot, rikokset ja luonnonkatastrofit. Eläimistö saa jokaisen haukkomaan henkeään, sillä alueella elää noin 2000 intiaania. Honduras ei ole vielä noussut massan laajempaan tietoisuuteen, minkä vuoksi se on totaalinen hipsterin valinta. Maa on täydellinen kohde myös lapsettomille pareille, sillä hälyttävän korkeat imeväisyyskuolemaluvut voivat lievittää epäonnistumisen tunnetta. Hondurasissa eivät toteudu lähes mitkään oikeudet, joten pääset vapaasti valitsemaan omien mielenkiinnonkohteidesi mukaan, minkä puolesta haluat siellä liputtaa!

Auringon sydänalueella päiväntasaajalla sijaitseva talouskasvun kestotähti Kenia hurmaa sinut täysin. Kenialla on Itä-Afrikan suurin talous, minkä sai aikaan Yhdistyneet kansakunnat pyyteettömällä ja pitkäjänteisellä työllään siirtomaaherruuden aikana.  Tässä kulttuurien kehdossa eri kansaryhmien erimielisyydet tarjoavat leipää ja sirkushuveja joka viides vuosi parlamenttivaalien yhteydessä. Keniassa kiteytyvät kaikki Afrikka-mielikuvamme: villieläimet, aliravitut ihmiset ja rantaelämä. Maa sopii erityisesti kokemuksia janoaville, sillä ensin voit jakaa apuasi ihmispoloille ja seuraavassa hetkessä nauttia Nairobin yöelämästä.

SEIKKAILU VOI ALKAA! 

Ateismi on in

Olipa kerran Jumala. Hän oli rukouksia kuunteleva ja taikoja tekevä ukkeli, joka eleli taivaassa Joulupukin ja Hammaskeijun kanssa. Kauan, kauan sitten ihmiset lukivat tämän Jumalan kirjaa ja kunnioittivat häntä samalla tavalla kuin me vaikka kunnioitamme internetiä.

Richard Dawkins apostoleineen tuli jäädäkseen Milanon muotiviikkojen eturivipaikoille.

Trendikäs ihminen on ateisti ja harrastaa fitnesstä. Iltaisin hän lukee muutaman jakeen ihmisoikeusjulistusta sekä twiittaa vihapostia Kari Mäkiselle.

Haluathan sinäkin olla tyylikäs?

Ha-lu-at-pa.

Kirkon merkitys historiassa on verrattavissa demokratiaan nyky-Suomessa. Lähes kyseenalaistamaton auktoriteetti, joka on vakio koetti siihen vaikuttaa tai ei. Aiemmin kuolemansyntejä vältettiin, mutta nykyään on synti välttää syntejä. Kiirastuliaika koetettiin lyhentää katumuksella ja aneilla, mitä on myöhemmin kritisoitu paljon.

Jos haluat maksaa omatuntosi puhtaaksi niin valitse ne kalliimmat biojätepussit.

Kirkosta on tullut nolo setä.

Historiassa tiede ja uskonto ovat toimineet yhdessä, kalenteri sääteli uhrimenoja ja astrologialla yritettiin ymmärtää jumalten oikkuja. Nykyään kirkko nähdään lähinnä konservatiivisena vähemmistöjen sortajana ja helppona tapana tienata dokaus/moporahaa. Eiväthän edes seurakuntanuoret enää usko, sillä tilalle on tullut loogisia asioita, kuten alkuräjähdys.

Jeesus syytti naisia noidiksi ja poltti roviolla, kivitti homoseksuaaleja ja uhkaili helvetillä kaikkia jotka eivät häntä seuranneet.

Mä sen sijaan raavin persettä, mutta se ei kiinnosta ketään.

Mie tykkään ihan hirveesti kirjoittaa mä.

Tiede sen sijaan on tuonut meille tasa-arvon, hyvinvoivat ihmiset ja ihmisoikeudet.  - Kiinakin on ollut lähes koko historiallisen ajan maailman suurin talous.

-          Asiasta ei ole mitään todisteita.

-          EN usko kristinuskon oppeihin.

-         Kun en usko, niin en usko.

-          Ihmisten kiristäminen hyvään elämään helvetin uhalla on sairasta.

-          Ateisti tietää, ei usko.

Ennen ihminen ajatteli tietävänsä – mikä on totta. Nykyään ihminen ajattelee tietävänsä mikä on totta. Niin se maailma muuttuu. Jumala ja kirkko näyttäytyvät modernille ihmiselle tarpeettomia. Oman järjen palvominen on paljon lähempänä todellisuutta, koska eihän maailmankaikkeudessa korkeampaa ole. Ja mikäli haluaa tuntea olevansa tärkeä niin tukea voi hakea milloin vain esimerkiksi auttavasta puhelimesta (kiinni joulun pyhinä). 

Kuviteltu tilanne, jossa nainen päällään kiiltävät lenkkarit, kallis tuoksu ja kampaus, siemailee cafe lattea ja napsii finger foodeja yhdessä ystäviensä kanssa.

-         Joo olen täysin samaa mieltä! Mm. Uskontoa ja politiikka ei saisi koskaan yhdistää. Mm.. Ja kuinka kirkko suvaitsee vain ihanteellisen marginaalinsa… Niimpä. Mm. Siis todella hienoa, oikeus avioliittoonhan on ihmisarvo!

Ystäväporukkaan kuuluu vähintään yksi homoseksuaali.

Sitten nainen yhtäkkiä sanoo, että hänen mielestään kristinusko on oikeastaan hienoa asia syistä x ja y.

Tunnelma kiristyy eikä kukaan halua kommentoida mitään. Joku nauraa kiusaantuneesti ja tilanne kuitataan vaihtamalla puheenaihetta. Naista ei enää kutsutakaan istumaan iltaa ja hänen sosiaalisuutensa tämän ystäväporukan osalta päättyy.

On väärin kuitenkin haukkua kirkkoa täysin epämuodikkaaksi, sillä sen arvot ovat nousseet hyvinkin mediaseksikkäiksi.

Klik

minäjarakas.jpg

#Tahdon 

@paivirasanen

Klik

Avioliiton puolesta on liputettu useamman kerran eduskuntatalon edessä ja heiluteltu astaloita. Lähimmäisen rakkaudella on edelleen iso rooli yhteiskunnassamme. Kyllähän se sokea äitimuorikin tuijottaa vain omaa napaansa palvelutalon sängyssä. Tai hei, mitä jos Sipilä ja luonnonvalinta leikkaisivat down-sikiöistä?

Lopulta ihmiset kuitenkin ymmärsivät, että on hupsua palvoa mitään höpöhöpö-juttuja ja Jumalan oli aika jäädä eläkkeelle. Nyt hän elelee pienessä mökissään taivaassa ja on onnellinen, vähän kuten mummo. Sen pituinen se.

Mistä on pienet tytöt tehty?

Se rakastelee mikrofonin kanssa ja tuijottaa sähkönsinisten silmäripsien alta promokuvassa kuin kissapeto. Huulet ovat juuri sopivasti raollaan ja kolmesti uudistettu nenä kuin nukella, joka oli lapsena liian kallis joulupukille. Hyi yäk. Pukeutuu oudosti muoviin ja ihmeellisiin härpäkkeisiin, joita roikkuu etäisesti mekkoa muistuttavan vaatekappaleen helmoista. On tainnut vähän lihoa, sen huomaa vatsamakkaroista, jotka paljastuvat mekon lävitse.

Mistä on pienet tytöt tehty?

Rock- ja popkulttuuri työntää maailmalle ihanteita ja kertoo millainen tulisi olla, yli 100 miljoonaa levyä myyneiden supertähtien sanalla on kuitenkin kohtuullinen määrä kuulijoita. Seksi myy ja on luonut julkisuuden hahmoja, jotka ovat käytännössä täysin rinnastettavissa aikuisviihdetähtiin, mutta kutsuvat itseään muusikoiksi, malleiksi tai näyttelijöiksi. Starojemme seksistisyys heijastuu normaalin ihmisen arkipäivään. Viihdeteollisuuden tuodessa naisesta voimakkaasti esineellistä kuvaa, tuo se samalla muoti-ilmiön. Naistenlehdet ovat täynnä vinkkejä, kuinka havitella mies itselleen, kuinka näyttää seksikkäältä miehen silmissä ja kuinka miellyttää miestä niin, että hän on tyytyväinen sinuun.

Artistimaailman ja julkimokulttuurin sokea ihannointi on saanut aikaan naiskuvan vääristymisen. Tytöt haaveilevat liioitelluista muodoista ja viihdekulttuurin antama esimerkki on saanut kauneuskirurgian räjähtämään käsiin. Naisen tulisi olla hoikka, mutta muodokas, karvaton ja huoliteltu sekä seksikäs. Nenäleikkaukset, takapuoli-implantit ja botoxhuulet ovat eritoten starojen keskuudessa arkipäivää, mutta joka naiselta tulisi löytyä vähintään silikonirinnat sekä tekorusketus. Nicki Minaj on yksi nainen, ei koko naiseus.

Ulkonäköpaineista, poptähdistä, muovista                     

Näyttelijä Iina Kuustosta lainaten, ”Kun nainen riisuuntuu, fokus siirtyy pois naisen lahjakkuudesta.” Naistähtien seksuaalinen viihdeimago voi olla positiivisessa mielessä vapaannuttavaa että voimaannuttavaa, mutta myös negatiivisessa halventavaa. Kun koristeena olo lavalla ja sensaatiolehdissä on tärkeämpää, kuin itse musiikki ei voi puhua rohkeasta artistista.. Ja tämä kaikki heijastuu eteenpäin.

Koulumaailmassa valtaa saat näyttämällä hyvältä ja hymyilemällä oikeille ihmiselle, et voittamalla matikkakilpailun. Hassua on, että ihmisten halutessa muuttaa maailmaa ja sen asenteita, koetetaan luennoida aikuisille ihmisille. Aikuiselle, joka on todennäköisesti muodostanut identiteettinsä ja mielipiteensä useita kymmeniä vuosia sitten ja joihin on huomattavasti vaikeampi vaikuttaa. Ja samaan aikaan 13-vuotias lapsesi menee yläasteelle ja tajuaa, että hänen on oltava hyvännäköinen, seksikäs, muodikas ja itsevarma pärjätäkseen elämässä.

Likaisista katseista, lyhyistä hameista, pärjäämisestä

Skandaalilehdet jakavat kuvia julkimoista arkivaatteissa. Miksi se kiinnostaa ihmisiä? Jotta voitaisiin nauraa sille, että se miljoonia tienaava kaunotar onkin ihan tavallinen ihminen? Artistitkin ovat ihmisiä, mikä unohtuu usein, kun sitä voidaan arvostella lehtien sivuilla. Arkiset kuvat osoittavat, etteivät hekään aina kimaltele ja näytä upeilta silmiä hivelevissä kaula-aukoissa. Vaikka skandaalilehdet leimataan usein törkeiksi, laskevat ne samalla naiskuvan tuomia paineita näyttämällä kuvia Madonnasta verkkareissa. Kun supertähti esimerkillisesti näyttää inhimillisyytensä, voivat massat ottaa siitä mallia.

Tuntuu, ettei osata oikein olla onnellisia ilman, että nähdään kuinka huonosti jollain toisella menee. Jos näen paljon todella kauniita ihmisiä, olenko silloin ruma? Tekeekö toisen kauneus minusta ruman? Tuo pätee kaikkeen, taitoihin, uskontoon, perheeseen. Jos tuolla naisella on enemmän aikaa lapselleen, olenko silloin huono äiti? Jos. Laitetaan paljon kuvia etelänmatkalta, jotta kaikki ystävät tulisivat kateellisiksi. Kun he ovat kateellisia, niin lomani on onnistunut.

Kotini on niin sotkuinen, kaikilla muilla on varmasti siisti. Aina kun käyn kylässä, näyttää heillä niin siistiltä. Siksi siivoan itsekin ennen kuin vieraita tulee kylää. Muutenhan he luulisivat, että me olemme ties mitä porukkaa. Ihme sakkia muuten nuo uudet naapurit.

Kateudesta, pieruverkkareista, huhupuheista.

Hyvää bisnestä muovilihasta

Itseinhosta, ihmisvihasta, hyvää bisnestä, muovilihasta. Sinä olet kauniimpi kaduilla, loisteputkimaailman valoissa.

Olen viime aikoina syttynyt PMMP:hen. Olen aina luokitellut sen 2000-luvun alun radiosuomipopiksi, tiedättehän, pikkuveljet ja rusketusraidat. Päädyin kuuntelemaan enemmän ja löysin sen taian, millä PMMP on kai menestynyt niin hyvin.

Jeesus ei tule oletko valmis, on todella karu kuvaus mediasta ja sen asettamista normeista.

”Joka puolellaan, muija kuvissaan, luottaa itseensä pikkuhousuissaan.” ”Hyvää bisnestä, muovilihasta.” ”Meil on yhteys poikki, ei näy Rihannaa. Ja kun käännyt pois, pesen otsasta leimaa.” ”Olen nähtävyys näkymätön.”

Luodaan media, joka luo kauneusihanteen. Luodaan kauneusihanteesta ihminen ja ihmisestä objekti. Et voi syyttää mediaa kauneusihanteiden luomisesta, sillä nykypäivänä me kaikki luomme yhdessä median, joten luomme myös kauneusihanteen. Idolimme, staramme, ihminen, jonka vuoksi viilletään vaikka ranteet auki, onkin sätkynukkemme. Määrittelemme kauneusihanteen, määrittelemme staramme ulkonäön.

”Iltapäivälehden viihdeosiossa juttu hautajaisista.”

Mikä meitä oikeasti kiinnostaa? Oletteko koskaan ajatelleet iltalehtien top10 luetuimmat artikkelit tänään listaustauksien kokonaisuutta, vai luetteko avaatteko aina yhtä jännittyneinä artikkelia ”Rihanna bikineissä megavau”? Kohua, kuolemaa, suhteita ja ihoa. Nekö ovat oikeasti kiinnostavimmat asiat tänään?

Hautajaiset voi tulkita monella tapaa, joko kielikuvallisesti, jolloin lähes kaikki artikkelit täyttävät ehdon tai kirjaimellisesti. Epäonnistumisena. Kuolemana. Sehän meitä viihdyttää.

”Ennen ilmestyskirjaa on ostos-tv, brändityöryhmä, CV.”

Media tunkeutuu pikkuhiljaa jokaiselle elämän osa-alueelle. Se hengittää jatkuvasti niskaan ja muistuttaa olemassa olostaan säännöllisin väliajoin älypuhelimeesi. Mediaa ei kuitenkaan ole ilman ihmistä. Ei media sinua kaipaa tai määrittele vaan toiset ihmiset, media on vain nerokas apuväline. Kuka tahansa voi muuttaa mediaa, sillä siellä on helppo saada äänensä kuuluvaan, jos ääni on terävä. Mitä kärkkäämpi ja radikaalimpi mielipide, sitä varmemmin mielipiteesi saa näkyvyyttä. Media ei ole vain tietyn korporaatioiden ase, se voi olla kenen tahansa ase. Kuka tahansa voi perustaa uuden somebuumin ja kohahduttaa. Suomessa sensuuri on kuitenkin helppo kiertää, sillä laki osoittaa jokaiselle sananvapauden.

Kannattaa kuunnella PMMP:n Jeesus ei tule oletko valmis.

-

Mulle kuuluu ihan hyvää. Koeviikko painaa päälle, mutta olen selvinnyt tähän asti ainakin melkein kunnialla. Olen innostunut överisti eduskuntavaaleista, mikä on sinällään erikoista. En ole aiemmin ollut erityisen kiinnostunut politiikasta, lähinnä tietämättömyyden vuoksi. Politiikka on aina tuntunut isolta sanalta, joka on todella kaukana ja tuntuu se vähän edelleenkin enkä voi sanoa, että tietäisin siitä mitään. On silti hienoa tajuta, että voi itse vaikuttaa johonkin. Lisäksi ihmiset politiikassa eivät tunnu enää niin kaukaisilta, kun on pyörinyt toreilla ja turuilla lobbaamassa.

Harmittaa, kun nuoret eivät yleisesti ole erityisen kiinnostuneita politiikasta, vaikka ymmärrän sen täysin. Juuri esimerkiksi yllämainittu media välittää aika kyynistä kuvaa siitä, miten asiat hoidetaan. Se tarttuu nuoriin, eikä heidän tarvitse ottaa selville miksi olla kyyninen, ei se ole oleellista. Lukuun ottamatta yhteiskuntaopintunteja, on politiikka suunnattu aika pitkälti keski-ikäisille. 

Esimerkkinä tukemaan edellistä väitettäni: Lehdessä oli ilmoitus vaali-iltamista ilman mitään ilmoitusta ikärajasta. Kun saavuttiin paikalle, saatiin hetken aikaa neuvotella luvasta edes olla seuraamassa vaalipaneelia, sillä tilaisuus oli vain täysi-ikäisille. Miksei siitä ei edes vaivauduttu ilmoittamaan lehdessä? Nuoret eivät lue lehtiä? Nuoria ei kiinnosta kuitenkaan? Nuoret eivät osaa lukea? Olen erittäin kiitollinen, että pääsimme kuitenkin loppujen lopuksi seuraamaan paneelia, ilman mitään ongelmia. Silti vähän särähti korvaan, kun järjestyksenvalvojille oli nimenomaan sanottu, ettei saa päästää nuoria sisään turhaan notkumaan ja riehumaan.

Yhteiskunta kuitenkin tarvitsee nuoria ja jos niitä ei aleta aktivoimaan nyt, ollaan aika pahassa kusessa kahdenkymmenen vuoden päästä, kun kaksi-, kolme-, nelikymppisiä ei kiinnosta vaikuttaa, koska siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Aika harvoja nuoria kuitenkaan kiinnostaa tulla torille juttelemaan vähän valtiontaloudesta. Pitäisi tulla nuorten luokse, koulut ja some nousevat nyt ensimmäisenä aika vahvasti mieleeni. Innostuksen puute nimittäin harvoin johtuu siitä, että olemme velttoa pullamössösukupolvea, jota ei luonnostaan kiinnosta mikään muu kuin uuden selfien postaus Instagramiin, vaan siitä, ettei meille yksinkertaisesti kerrota asioista tarpeeksi.

-

Koin valaistumisen hetkiä eilen, kun sain kuulla, että palomiehiä ei ole enää olemassakaan vaan nykyisin niitä kutsutaan pelastajiksi. Eikä juttu ole edes mitenkään uusi. Ja siitä tuli tvsarja, Pelastajat... En oo vielä valmis tippumaan kelkasta ainakaan kymmeneen vuoteen.

Jäi lehtiin haalistuviin

Jäi lehtiin haalistuviin, sanat joiden päälle pudottiin Nyt rakastun kiiltokuviin. ennen kauniita olevamme luultiin.
On kädet kuin kerjäläisen.


BI1 Sopeutuminen: Luonnon valinnan mukaan heikot yksilöt karsiutuvat. Sopeutuminen on hengissä pysymisen edellytys.

Opiskele. Hanki ammatti. Hanki asunto. Menesty ammatissasi. Etsi itsellesi elämänkumppani. Alkakaa odottaa lasta. Hankkikaa isompi talo. Saakaa 1,75 lasta. Menestykää ammateissanne. Jääkää eläkkeelle. Kuolkaa.

Sopeudu.


- Mä olen ollut hiljaa pitkään. Siksi julkaisemattomia koosteita elokuusta tähän päivään suunnilleen oikeassa järjestyksessä.


Mun ympärillä on ihmisiä. Ne huutavat. Ne nauravat. Niillä on hauskaa. Mullakin on hauskaa, mutta mä en naura. En edes hymyile. Mulla on tosi hyvä olla. Mun sukat menee polvien yli ja farkutakissa on reikiä, muttei silti palele. Ei ole oikeastaan kylmä.

Kuu on kirkas. Kirkkaampi kuin ikinä. Tai ei ikinä, tänä vuonna. Nyt se on ikinä. Tää ilta voisi olla ikinä - kohta yö. Kuu piirtää valon veteen, se näyttää aika kivalta. Melkein kauniilta. Puu on musta, sen oksat ja lehdet. Se on musta koska on pimeää.
Vähän haikea fiilis. Kohta alkaa koulu. Silti mulle kuuluu hyvää. Mulle kuuluu aina hyvää. 

Tuntuu, ettei tää lukio ole mun paikka. Valtaosa ihmisistä jotenkin niin stereotypisia lukiolaisia, että melkein naurattaa. Ajattelin, että ne jenkkileffojen pöytäkuntaluokitukset olivat vain tosi kulunut vitsi. Lähes kaikkia niitä pöytäkuntia kuitenkin yhdistää se lukiolaisuus. Ollaan jollain tavalla vakavempia ja motivoituneita. Opiskellaan oikeasti.

Okei, lukiossa on lukiolaisia, en tiedä miksi se oli mulle niin iso yllätys. En vain ajatellut, että näin lukiolaisia..

"Ei, se ei ole kaunista mikä kiiltää. Eihän ne tytöt ole kauniita joilla on lyhyemmät hameet ja pitkät kynnet.

Mä menin tänään uuteen kouluun. Mun ohitse käveli nukkeja, jotka on puettu samalla tavalla. Mä olin keskellä lelukauppaa. Muutamaa ihmistä lukuunottamatta kaikki he olivat selvästi tulleet samalta tehtaalta, samalta liukuhihnalta. En kuulu sinne, en kuulu.
Tunsin oloni kokoajan todella hämmentyneeksi. Olin paikassa mikä ei todellakaan vastaa käsitystäni paikassa missä opiskelisin vapaaehtoisesti. Sitä se kuitenkin oli. Ja huomenna uudelleen. Mä en kuulu sinne."


Miten voi suuttua jollekin, jota ei edes tunne?
Miten voi kiintyä johonkin, jota ei edes tunne?
En tiedä.

Istuin muumimaailman uimarannalla ja luin kokeisiin. Tuoksui meri, tuoksui syksy. Kaikki muut olivat kaukana.

Mä oon alkanut viihtyä. Kuvistunnit pelastivat koko viikon. Niillä tunneilla ajattelin aina, ettei ehkä tarvitsekaan lähteä maanpakoon vuodeksi tämän takia länsinaapuriin. Että selviän tästä kolmessa vuodessa, ilman hengähdystaukoja. Sitten tajusin, että tunti on ohi.

Nyt olen haudannut haaveet vaihto-oppilasvuodesta. Koulussa on ihan kivaa ja tykkään oikeasti opiskella. Ihmisiin en ole vieläkään sopeutunut, mutta selvästi parempaan päin kokoajan. Eilen jopa puhuin.

-

Mulla on ollut tänään maailman paras päivä. Tiedätte kyllä, se päivä kun kaikki menee hyvin, huonotkin asiat osaa kääntää hyväksi ja on ehtinyt tehdä todella paljon.

Silmät olivat muurautuneet umpeen, kun torkutin puhelinta klo: 5:33. Puristin niitä vielä tiukemmin ja vedin peittoa korville. Näin haparoivia unia vielä yhdeksän minuuttia, kunnes sain kiskottua itseni ylös sängystä. 6:47 luki oven yläpuolella, kun olin urheilutalon pihalla. Ulkona oli pimeää ja kylmää. Sisällä oli lämmin ja kello näytti vasta 6:45.

Ilta ei ollut kaunis, tie oli märkä ja täynnä maatuvia lehtiä. Oli yksi penkki, jolla istui yksi ihminen. Kaksi pyörää nojasi vieretysten jalkoihinsa. Satoi hiljaa hiuksien päälle, takki oli ostettu vuosikymmen sitten alennusmyynnistä. Takki oli keltainen. Kasvot olivat vanhat ja vääristyneet, kuten vanhuus usein näyttäytyy. Yössä mustilta näyttävät kyyneleet valuivat poskille samalla kun hän rutisti nallekarhua sylissään.

Vähän matkan päässä oli ambulanssi.

Ja vielä lähempänä oli kaksi pyörää.

 Mä ajoin sen ohi.

-

Jos teillä on tylsää niin ruvetkaa harrastamaan viikonvillityksiä.

Ainiin. Nykyään oon 16, oon vaan sivuttanut mun synttärit ton pienen hengähdystauon aikana.

Huimaa

Tällaisina päivinä Imatra näyttää kauniilta. Laskeva aurinko on vielä tarpeeksi ylhäällä luodakseen uskomattoman valon metsikköön tien reunalla. Taivas on punainen. Kovempaa. Niin kovaa, kuin on vain mahdollista. Mä tiedän, että kuka tahansa holtiton ajaja voisi syöksyä mua päin kolmion takaa, muttei sillä ole merkitystä. Ei tässä hetkessä. Mä voisin lentää.
Elämän laatu paranee huomattavasti, kun lakkaa ajattelemasta asioita sen enempää, elää vain. Elää tunteessa ja tekee sen mikä tuntuu hyvältä. Nauraa kun naurattaa, itkee kun itkettää. Jos en tahdo nähdä jotakin ihmistä, en näe häntä. Ei sillä ole väliä onko hän kaveri vai ei. Joitakin ihmisiä en haluaisi edes tuntea ja vähiten minulla on velvollisuus pitää yhteyttä sellaisiin. En mieti sen enempää, mitä nyt pitäisi tehdä tai sanoa. Mä haluaisin maailmanpyörään.
Mä olen elänyt niin yhden kesän, tämän kesän. Kaikki eivät ymmärrä, eivät edes halua ymmärtää. Sanovat, että olen itsekäs, mutta uhraanko oman onnellisuuteni jonkun toisen onnellisuuden vuoksi? Olenko itsekäs jos en tee niin? Mä olen onnellinen, mutta maailmanpyörästä voisin nähdä koko maailman, tai ainakin se tuntuisi siltä.

-

Minulla oli ystävä. Nykyisin tekee pahaa katsoa häntä edes silmiin, sillä näkisin vain valheita, vääristeltyjä totuuksia, ilkeitä asioita. Miksi ihmiset tekevät niin toisilleen? Kun hän kai omalla tyylillään haluaa sanoa minulle moi, käännän pään toiseen suuntaan. Musta on tullut sille mykkä.
Jos sinulla on ihminen, joka kertoo sinulle luottamuksellisesti kaiken, mitä joku toinen kertoi hänelle luottamuksellisesti, mistä tiedät että hän on lojaali sinulle? En uskonut, että joku johon oikeasti tahdoin luottaa voisi tehdä niin, ennen kuin jouduin sen kokemaan. Tuo toimii molemmin puolin, miksi hän pitäisi lupauksensa sinulle, kun rikkoo lupauksensa muille? Eikö ole vähän naiivia ajatella, että olisit erikoistapaus ihmiselle, jonka luontoon kuuluu olla epäluotettava?
Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet minua tai minulle tärkeää ihmistä kohtaan väärin. Silti en kuitenkaan voi vihata ketään heistä, koska minussakin on huonoja puolia ja aivan varmasti olen pahoittanut jonkun ihmisen mielen. Mä vihaan samaan aikaan kaikkia ja en ketään.
Kuitenkin, kun on joku, joitakin, joista en pidä, en tuhlaa aikaani heidän vihaamiseensa. Viha on todella vahva tunne, verrattavissa helposti rakkauteen. Jos vihaisin ihmistä, josta en pidä, saisi hän aivan liikaa tilaa ajatuksissani. Hän ei ole sen arvoinen. Jos yksinkertaisesti ei pidä jostakin, ei ihmistä edes muista. Sellaiset ihmiset vain vaipuvat minulle harmaaseen massaan jota tuskin on olemassakaan.

Noin yleisesti ottaen en pidä ihmisistä, mitä ei kuitenkaan huomaa päälle päin. Osaan tulla toimeen ihmisten kanssa halutessani ja osaan viihtyä ihmisten seurassa. Silloin tällöin tarvitsen ihmisiä ympärilleni, mutten silti pidä heistä. Enkä tarkoita, etten pitäisi rakkaistani, ystävistäni tai läheisistäni.
Ihminen, joka ei pidä kissoista, voi silti omistaa kissan ja rakastaa kissaansa. Hän ei vain yleisesti ottaen pidä kissoista, niiden luonnosta, käyttäytymisestä tai luonteesta.
Ihmisillä on paljon luontaisia piirteitä, joista en pidä. Halutaan tulla muistetuksi. Halutaan olla onnellisia. Halutaan omaisuutta. Halutaan perhe. Halutaan tuntea itsensä rakastetuksi. Halutaan olla terveitä. Halutaan elää hyvä elämä. Halutaan valtaa.
Ihmiset elävät haluamisesta. Jokainen haluaa eri asioita, mutta jokainen haluaa jotakin, vaikka väittäisikin toista. Se haluaminen syö ihmistä, se syö muitakin ihmisiä.

-

Mulla on ollut tosi kiva heinäkuu.
18.7 Olavi Uusivirta oli täällä yhden pysähdyksen keikalla - se Neste Oilin kampanja. Mä olin ekstaasissa. Miettikää, että artisti/bändi, jota huomaatte kuuntelevanne päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Jonka musiikki auttaa teitä eteenpäin, inspiroi, lohduttaa, naurattaa... Joka on se, mitä voi sanoa lempi artistikseen tai bändikseen. Tulee kotikaupunkiisi ilmaiskeikalle. Miettikää.
Mä luulen vieläkin välillä, että se oli unta.
Seisoin aivan lavan edessä.Ensimmäisen biisin aikana olin shokissa, se oli oikeasti totta. Sen jälkeen lauloin jokaisen biisin. Hypin, tanssin, kädet yhteen, huojuin, pompin, aaltoliikettä. Ollaanko tämä kesä näin?
JOO
Keltainen laiva on laskettu meille. Se haki mun viereistä tyttöä valssaamaan. Kateus. Se on ihan tuossa vieressä. Tää on unta. Se haki mua tanssimaan. Tää on unta. Mä en ole todellinen. Se ei ole todellinen. Se laulaa samalla. Huimaa. Se haki Roosaa tanssimaan. Mun silmät kimmeltää. Mä olen onnellinen. Mua itkettää. Se hakee vielä yhtä tanssimaan. Olen shokissa. Se menee lavalle ja aloittaa uuden biisin. Mä en ole ikinä ollut missään näin mukana. Kurkku on kipeä huutamisen ja laulamisen risteytyksestä. Jaloissa on rakkuloita. Pompin lisää, laulan kovempaa. Janottaa. Mulla on kuuma. Pompin lisää, laulan kovempaa.

-

Lika on ainetta väärässä paikassa. Niin kauan, kuin karkkipaperi peittää karkin, se on tarpeellinen. Kun sen ottaa pois ja heittää maahan, muuttu karkkipaperi liaksi. Jos ihminen on väärässä paikassa, onko hänkin likaa? Musta ainakin tuntuu siltä, kun olen tilanteessa, j ossa huomaan selvästi olevani epätoivottu. Tuntuu, että olisin likaa ja niinhän se tavallaan on.

-

Mulla on maanantaina synttärit. Jee

Muovilokkeja

-

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja heittää hiukset sekaisin.

-

Perjantai

Mä istun Ruotsinlaivan keulassa ja mua palelee. Laiva lipuu ohi saaristojen, joiden pikkutiet ja jokaisen rakennuksen voin laskea. Voisin joskus asua saaristossa. Ei tämä ollut niin siistiä kuin ajattelin.

Pääkerroksesta tulee mieleen lähinnä kotikaupunkini muinoin kukoistanut kauppakeskus, mutta tätä nykyä siellä viihtyy vain Tokmanni. Näyttää samalta.

Pariisinkevät tuntuu paljon mahtipontisemmalta tuulessa. Mä ostin farkkutakin, jossa on reikiä. Sen läpi tuulee. Hiukset on sotkussa ja korvia paleltaa. Sitten ne sanovat, että laivalla juhlitaan.

Saaria on kivempi katsella, ne sentää vaihtuvat kokoajan.

Yläpuolella lentää lokki. En ole ihan varma, että onko se oikea, näyttää ainakin vähän lelulta.

Mulla on hyvää valkosuklaata, jossa on mustikoita. Yleensä vihaan valkosuklaata.

Varpaitakin palelee.

On sellainen olo, kuin olisin vihdoinkin matkalla sinne jonnekin. Istuisin vihdoin katselemassa kuinka kaikki jää taakseni ja jokin pilkistäisi horisontin takaa. Mulla olisi silloinkin nämä vanhat converset.

Oikeasti olen vain perhelomalla, tai tulossa kotiin.

Mä voisin vain maalata tauluja koko elämän. 

Oon kohta kipeä.

-

Mä en osaa sanoa, osaanko oikeasti nauttia elämästä. Haluaisin kyllä, ehkä enemmän kuin mitään muuta, mutta en tiedä osaanko. Tuntuu, että odotan kokoajan liikaa ja unohdan kaikki pienet hyvät asiat. Hetkessä osaan arvostaa kaikkea yksinkertaista ja pientä, jota pidetään yleisesti itsestäänselvyytenä, mutta en jokaisessa hetkessä.
Aina hoetaan sitä, että koeta nähdä pienet asiat ja iloita niistä, mutta se on vaikeaa, kun on kasvanut tällaiseen kulttuuriin ja tällaiseen elämään. Mä koetan, mutta unohdan aina välillä.
Miksi huonoille asioille annetaan enemmän valtaa, kuin hyville? Päivä, joka on ollut todella hyvä, muuttuu huonoksi yhden vastoinkäymisen vuoksi.